Viime päivinä on näkynyt kirjoituksia siellä sun täällä, miten mahdoton nykyinen
talousjärjestelmämme on sen vääristyneiden voittomarginaalien hipoessa taivaita, ja
meno sen kuin jatkuu. Ja edelleenkin elämme kuin mitään kriisiä ei olisi olemassakaan.
On muodostunut virtuaalitalous ja reaalitalous, ja niiden välinen raja on hyvin harmaa.
Harmaalla tarkoitan, ettei oikein tiedä onko raha aina todellista vai vain tuulesta
temmattua, bittien heittämää pölyä nurkasta nurkkaan. Kukaan ei halua esim. aasiassa
Keskittäminen on kaiken alku ja loppu. Näinhän on aina ollut.
Tiedämme sen liian helposti johtavan liian suuriin yksikköihin. Meillä on ihan ikioma
sanakin tälle suuruudelle - suuruudenhulluus. Ja hullua touhua siitä yleensä seuraakin.
Ilmaisu syntyi tarpeesta säästää sanoja; helpoin tapa sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi,
miten keskittäminen ja " suurvaltaihanne " ja koko maailmaan hulluus, yhdistyy.
Nyt päättäjämme ovat joka maailmankolkassa lähteneet jälleen tälle samalle tielle.