Viime päivinä on näkynyt kirjoituksia siellä sun täällä, miten mahdoton nykyinen
talousjärjestelmämme on sen vääristyneiden voittomarginaalien hipoessa taivaita, ja
meno sen kuin jatkuu. Ja edelleenkin elämme kuin mitään kriisiä ei olisi olemassakaan.
On muodostunut virtuaalitalous ja reaalitalous, ja niiden välinen raja on hyvin harmaa.
Harmaalla tarkoitan, ettei oikein tiedä onko raha aina todellista vai vain tuulesta
temmattua, bittien heittämää pölyä nurkasta nurkkaan. Kukaan ei halua esim. aasiassa
Aluepolitiikkaa ei voi eristää muusta elämäämme vaikuttavista
päätöksistä. Ympäristömme kaikkiaan määrää terveytemme.
Kuitenkin juuri ne ihmiset, joilla ei ole aikaa tutkia ja miettiä
asioiden vaikutuksesta toisiinsa, ovat niistä päättämässä, toisten pyynnöstä?
Heille kerrotaan uskottavasti, miksi jokin asia on tarpeellista, kuka kertoo?
Vaan kaikki muutos ei ole kehitystä parempaan. Hollolan ja Sysmäm kunta esim.
olivat aikoinaan osana samaa kuntaa, satojen kilometrien matkalla.
Joskus aikoinaan, kun Rooman vallan pitäjät vaihtuivat, vaihtui myös yleensä senkertainen rahasysteemi. Aloitettiin aina alusta, rahan luominen ja koko talousrakenne. Ymmärrettin, että rahasysteemillä on aina omat rajansa.
Tätä uuden luomista tarvittaisiin nykypäivänäkin.
Viikonlopun puheenvuoroissa käytiin paljon keskustelua taloudesta, sillä olemme nyt sen pakollisen muutoksen edessä, jota olemme vältelleet jo liian kauan. Jopa niin kauan, että olemme tuoneet harmia yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti kaikkialla maailmanlaajuisesti.