keskittäminen

Keskittäminen ei ole pysyvää tai kestävää

Sivilisaatiomme on kriisissä, koska luonnottomuus on luotu keskittämisen voimalla.

Kaikkiin pyrkimyksiimme on yhä uudelleen iskostettu, että kaiken keskittäminen toimii.

Maailman historiaa voi lukea kukin itse keskittymällä eri asioihin lähtökohtana aihe

keskittäminen.

Mikä niille keskittämisen piirteille on yhteistä?

Ensimmäisenä tulee mieleen keskitetty valta, kuten kommunistisissa järjestelmissä.

Eivät toimineet.

Toiseksi tulee mieleen suuret, monimutkaiset byrokratiat, nekään, eivät toimineet.

Keskeisin osa kestävän kehityksen, sadan maan allekoirjoittamaa asiapaperia Agenda 21,

koskee kaiken asutuksen saamista maiden ja mantereiden reuna-alueille.

Agenda 21 näyttää ensisilmäyksellä viattomalta vihreän ideologian, maailman parannus

ohjelmalta. Mutta kirjan sananmuodon selventämiseksi, löytyy toinen yli tuhat sivuinen

teos, Global Biodiversity Assessment, joka kuvaa kuinka ensimmäisen kirjan,

Agenda 21, asettamat tavoitteet toteutetaan.

Keskittäminen on kaiken alku ja loppu. Näinhän on aina ollut.

Tiedämme sen liian helposti johtavan liian suuriin yksikköihin. Meillä on ihan ikioma

sanakin tälle suuruudelle - suuruudenhulluus. Ja hullua touhua siitä yleensä seuraakin.

Ilmaisu syntyi tarpeesta säästää sanoja; helpoin tapa sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi,

miten keskittäminen ja " suurvaltaihanne " ja koko maailmaan hulluus, yhdistyy.

Nyt päättäjämme ovat joka maailmankolkassa lähteneet jälleen tälle samalle tielle.