Olisin kommentoinut Helenan blogiin, jos asiani olisi yksinkertainen, mutta sitä se ei ole.
Mutta yritän yksinkertaistaa jos osaan.
Haluan jatkaa tarinaa lintukotostamme.
Voimme ihmetellä, miten jokin aate tai asia saa kannatusta, mutta jos vähän avaamme
järjestöjen kansainvälistä toimintaa, näkemyksemme voi muuttua.
En ota kantaa minkään puolesta tai vastaan, sillä kaikissa toiminnoissa on aina kaksi puolta.
National Endowment for Democracy, antaa tukensa Kavkaz keskuksen tukemiseen, kuten
Olen seurannut SOPA juttuun liittyvää kirjoitusta. Sopa on sotaa, joka on ollut
tapetilla jo pitemmän aikaa. Sananvapautemme on saannut miekkojen miekan.
Tärkeimmäksi asiaksi on muodostunut taistelu vallanhallitsijoiden välillä.
Pienet kansalaiset olkaa hiljaa; pienet, älkää edes unelmoiko yrittämisestä.
Suuretkin joutuvat tappeluun keskenään siitä, kuka hallitsee tiedonkulkua ja tekemista,
meidän jokaisen elämässä. Ja tietysti talouttamme, sen seurauksena.
Elämme ns. rauhan aikaa. Kuitenkin uutisotsikot koostuvat sotien, voittojen, tappioiden ja vallanvaihtojen kirjosta. Tapahtumat näissä otsikoissa eivät ole niin kaukaisia kuin haluamme luulla. Miellämme sodat toisten maiden ongelmiksi; kunhan vaan eivät tule tänne, omalle kotiovelle.
Ihmisellä on erikoinen tapa eristää itsensä toisten todellisuudesta.
Puolustamme mielipiteitämme asentellamme, että ei se meille kuulu, mitä muut tekevät. Pitäkäämme vain huolta itsestämme. Meidät on saatu uskomaan, että toisten puolustaminen johtaa vain ongelmiin.