Tekniikan tulevaisuus

Tämän aamuiset kirjoitukset puheenvuoroblogissa saivat minut miettimään

jälleen kerran, mitkä ovat ne iänikuiset asiat, jotka saavat ihmiset jakautumaan

eri leireihin.

Politiikka on vahvistunut jonkinlaisena uskonnollisena näkemyksenä, jos

et juuri sitä tai tätä ideaa omaksu, et voi olla vasemmistolainen, tai jotain vastaavaa,

mutta aina väittelyä syntyy. Dialogiaa ei kuitenkaan osata. Uskonnoissa syntyy

samanlaisia jakautumisia, jopa saman uskontokunnan sisällä. Ja on aina syntynyt.

Kymmeniä tuhansia eri näkemystä omaavia kirkkoja on syntynyt kaikkialla,

pelkästään kristinuskon piiriin.

Kaikki politiikka alkaa olemaan sitä samaa asetelmaa kuin uskontokin. Se jakaa

järkeviä ihmisiä, aiheuttaa ristiriitoja ja maiden sisäisiä kaaoksia, ja tuottaa

vähän, on hajoittavaa, usein ajan ja rahan tuhlausta.

Politiikan ja uskonnon voimin johdetaan ideologian kehittämistä, keskittämistä,

liittoutumista, jäsenyyttä ja globaalista näyttämöä. Aina valmistelllaan sota-asemia.

Ihmettelemme muiden maiden sisällissotia, vaikka omat sisällissota muistot ovat

vielä monen vanhemman ihmisen mielessä.

Useimmat ristiriidat saadaan aikaan, sillä emme suhtaudu asioihin kovin avoimin

mielin. Olemme jo kasvatettu, koulutettu omaksumaan tietyt filosofian myytit.

Voisikin sanoa, että kaksitoista vuotta koulusysteemissä ei aina avarra mieliämme.

Sen tarkoitushan on toteuttaa ajatuksia, jotka ovat poliittista agendaa, jota ministeriöt

on asetettu valvomaan, jos asian haluaa karkeasti esittää.

Älykkyys ja luovuus vähentyvät heti kouluun menon jälkeen, näin on tutkittu jossain

maailman kolkassa. Osana tätä tutkimusta oli kuuluisa - paper clip experiment - testi.

Taide ja filosofia auttavat tekniikan kehittämistä, luovuutta ja innovaatiota, mutta

koko läntinen maailma, myös euroopan unionin opastuksella, ajaa näiden aineiden

lopettamista ensimmäisenä säästöjen nimissä. Tiede tarvitsee taidetta.

Kun Intia sai supernopean valokaapelinsa, se sai mahdollisuuden nousta jaloilleen.

Aluksi kuitenkin ajateltiin sen olevan viimeinen apu mitä Intia tarvitsee, se osoittautui

kuitenkin parhaimmaksi. 

Meille opetetut asiat voivat edelleen kaventaa ihmiskunnan mahdollisuuksia, eikä

uusia mahdollisuuksia synny, jos emme avarra näkemyksiämme.

Edessämme on tekniikan mahdollistama tulevaisuus, vain jos sitä ei väärin käytetä,

ja pystymme todella uuteen ja avartavaan elämään, hyväksymään historian

sellaisena kuin se oli, ilman että jatkamme samoja kansallisia ja kulttuurisia sotia,

ideologien vankina, ilman omaa ajatusta ja sananvaltaa.

Uusi kirja uskonnon/politiikan/historian tiimoilta, esittely