Ihminen diversiteetin kohteena, keinotekoisesti

 

  On vaikea yhdistää ideologiaa ja politiikkaa ja kulttuuria. Mutta politiikka pyrkii juuri

näiden käsitteiden, ja todellisten asioiden sekoittamiseen.

 

On yleisesti esim. korostettu, kuinka moninaisuus, engl.diversity, edistää kaikkea.

Kyllä on totta, että erilaisuus on tärkeää kasvien menestykseen, samoin eläinkunnan

pysymiseen tasapainossa. Kaikki tapahtuu kuitenkin luonnon omien lakien mukaan.

 

Ihminen on ottanut ihmiskunnan poliittisen diversiteetin kehittämisen kohteekseen

poliittisin tarkoituksin. Tiede osoittaa, että olemme kokeilukentällä, joka ei

toimikaan aivan saman lain mukaan. Mutta se toimii kaaoksen järjestäjien eduksi, ihmisten

yhteisöllisyyden lippulaivan liehuessa, mutta ei vapaaehtoisena, omana shakkisiirtona.

Peli on peliä, ja sosiaalisen suunnan ohjaaminen on jo hyvin harjoitettu, sotiin

johtaneiden konfliktien kertausta. Ihminen etsii kaikissa kulttuureissa aina oman

kaltaistansa seuraa, kunkin maan sisällä, saatika oman maanmiehensä seuraa

vieraassa maassa. Senhän me kaikki tunnemme. Kuten monet Suomiseurat ja

muut vastaavat kansalliset yhteisöt ympäri maailmaa osoittavat.

 

Kun olemme osa eläinkuntaa, elämämme kulkee biologian moninaisuuden mukaan,

ja samalla tavalla sosiaalisesti kuten eläintenkin maailma.

Ideologia on henkistä. Rakastammehan me eläimiäkin jokaista, kuka mitäkin.

Mutta valitsemme kaiken itse. Kulttuurinen sulatusuuni ei tieteen mukaan olekaan

muuttanut ihmisiä uudenlaisiksi konkretian tasolla. Eikä sivistänyt eurooppaakaan.

 

On hyvä arvostaa kaikkea, kunnioittaa toisenlaisia, mutta ei ole helppoa, eikä

välttämättä onnistuvaa pakottaa kulttuureja nopeaan tahtiin oppimaan kaikkea,

Sosiologia opettaa, että muutoksen tulee tapahtua sisältäpäin, oman oppimisen

kautta. Se tapahtuu parhaiten rauhallisessa, ja tutussa omassa turvallisessa

kulttuurissa. Silloin opitaan olemaan oikeasti kansainvälisiä ,ja arvostamaan muiden

erilaisuutta. Pakottaminen on kaikille taloudellisen ja konkreettisen elämisen

vaikeuttamista. Ja siihenhän meidät on viime aikoina ohjattu.

 

Kanada on hyvä esimerkki, samoin Australia, jolloin halutaan rauhoittaa ihmisten

elämisen mahdollisuuksia, aina uusilla poliittisilla päätöksillä. Kun lähtökohdat ovat

samat, monikansallinen yhteisö pärjää. Mutta myöhempi muuttoliike vaatii aina

todellista henkisen ja ruumiillisen minuuden muutosta, Ja voidaan tarvita monta sukupolven

vaihdosta ennenkuin rauhalliset ihmiset elävät toistensa kanssa. Jatkuvat sodat estävät

sivistyneen ihmiskunnan muodot, ja jopa estävät maapallosta huolehtimisen, jos sellainen

olisi tarpeen.

Taloudellinen näkökulma vielä erikseen. Oman talouden hallinta on vaikeaa liian

suurena keskitettynä maailmana. Ikäänkuin keskushallintoa maailmanlaajuisena.

Se on sitä globaalisaatiota nykymuodossaan.

 

link

https://

 

Kansallismielisyys onkin siis luonnon järjestelmää, ei poliittista ideologiaa.

 

Tämä kannatta katsoa loppuun, niin asia selviää myös edel. filmin esimerkistä.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu