Ihminen diversiteetin kohteena, keinotekoisesti
On vaikea yhdistää ideologiaa ja politiikkaa ja kulttuuria. Mutta politiikka pyrkii juuri
näiden käsitteiden, ja todellisten asioiden sekoittamiseen.
On yleisesti esim. korostettu, kuinka moninaisuus, engl.diversity, edistää kaikkea.
Kyllä on totta, että erilaisuus on tärkeää kasvien menestykseen, samoin eläinkunnan
pysymiseen tasapainossa. Kaikki tapahtuu kuitenkin luonnon omien lakien mukaan.
Ihminen on ottanut ihmiskunnan poliittisen diversiteetin kehittämisen kohteekseen
poliittisin tarkoituksin. Tiede osoittaa, että olemme kokeilukentällä, joka ei
toimikaan aivan saman lain mukaan. Mutta se toimii kaaoksen järjestäjien eduksi, ihmisten
yhteisöllisyyden lippulaivan liehuessa, mutta ei vapaaehtoisena, omana shakkisiirtona.
Peli on peliä, ja sosiaalisen suunnan ohjaaminen on jo hyvin harjoitettu, sotiin
johtaneiden konfliktien kertausta. Ihminen etsii kaikissa kulttuureissa aina oman
kaltaistansa seuraa, kunkin maan sisällä, saatika oman maanmiehensä seuraa
vieraassa maassa. Senhän me kaikki tunnemme. Kuten monet Suomiseurat ja
muut vastaavat kansalliset yhteisöt ympäri maailmaa osoittavat.
Kun olemme osa eläinkuntaa, elämämme kulkee biologian moninaisuuden mukaan,
ja samalla tavalla sosiaalisesti kuten eläintenkin maailma.
Ideologia on henkistä. Rakastammehan me eläimiäkin jokaista, kuka mitäkin.
Mutta valitsemme kaiken itse. Kulttuurinen sulatusuuni ei tieteen mukaan olekaan
muuttanut ihmisiä uudenlaisiksi konkretian tasolla. Eikä sivistänyt eurooppaakaan.
On hyvä arvostaa kaikkea, kunnioittaa toisenlaisia, mutta ei ole helppoa, eikä
välttämättä onnistuvaa pakottaa kulttuureja nopeaan tahtiin oppimaan kaikkea,
Sosiologia opettaa, että muutoksen tulee tapahtua sisältäpäin, oman oppimisen
kautta. Se tapahtuu parhaiten rauhallisessa, ja tutussa omassa turvallisessa
kulttuurissa. Silloin opitaan olemaan oikeasti kansainvälisiä ,ja arvostamaan muiden
erilaisuutta. Pakottaminen on kaikille taloudellisen ja konkreettisen elämisen
vaikeuttamista. Ja siihenhän meidät on viime aikoina ohjattu.
Kanada on hyvä esimerkki, samoin Australia, jolloin halutaan rauhoittaa ihmisten
elämisen mahdollisuuksia, aina uusilla poliittisilla päätöksillä. Kun lähtökohdat ovat
samat, monikansallinen yhteisö pärjää. Mutta myöhempi muuttoliike vaatii aina
todellista henkisen ja ruumiillisen minuuden muutosta, Ja voidaan tarvita monta sukupolven
vaihdosta ennenkuin rauhalliset ihmiset elävät toistensa kanssa. Jatkuvat sodat estävät
sivistyneen ihmiskunnan muodot, ja jopa estävät maapallosta huolehtimisen, jos sellainen
olisi tarpeen.
Taloudellinen näkökulma vielä erikseen. Oman talouden hallinta on vaikeaa liian
suurena keskitettynä maailmana. Ikäänkuin keskushallintoa maailmanlaajuisena.
Se on sitä globaalisaatiota nykymuodossaan.
link
https://
Kansallismielisyys onkin siis luonnon järjestelmää, ei poliittista ideologiaa.
Tämä kannatta katsoa loppuun, niin asia selviää myös edel. filmin esimerkistä.
Kommentit (0)