donnybird

Jo ennen yksityistämistä on heikennetty hoivan laatua

 

Ymmärrän hyvin, että haluamme säästää kuntien, tai yleisessä terveydenhuollossa. Mutta se,

missä asioissa nyt säästetään, menee jo todella pieleen.

 

Tiedämme, että palkat muodostavat suuren osan terveydenhuollon budjetista. Mutta tehokasta

toimintaa ei muodostu myöskään kouluttamattomien palkkaamisella.

 

Yksi hyvä esimerkki. Jo nyt monessa kunnan hoitolaitoksessa ei todeudu perushoito, kuten ei

suonen kautta annettava lääkityskään, eikä edes minkäänlainen nesteytys. Siihen tarvitaan

terveyskeskuksen vuodeosastojen sairaanhoitajia.

 

Moni sairaanhoitaja työskentelee lähihoitajana, tai yksityisen palvelutalon nimittämänä

ohjaajana. Ja valtuudet antaa kyseistä hoitoa aivan kuin sivuutetaan. Jos omainen kysyy

nesteytyksestä, sanotaan, ei ole sairaanhoitajaa paikalla 24 tuntia vuorokaudessa, jotta

se voitaisiin toteuttaa. Näin jo kunnallisissa hoitokodeissa. Yksityisissä maksetaan ohjaajan

palkkaa, ja työ on sen mukaista. Enemmänkin sosiaalista. kuin terveyteen keskittymistä

kokonaisvaltaisesti.

 

Sama tulee olemaan kipuhoitojen suhteen. Mitään pummppusysteemiä ei voida

myöskään opettaa...

 

Tämä on yleinen suunta eurooppalaisessa yksityisessä vanhusten hoidossa. Paitsi niissä

maissa, joissa asia jo muutettiin, koska tarpeeksi moni sai eduskuntansa kuulemaan

heikentyvää tilannetta. Englanti antoi kodeille lain määräämät ohjeet, joita kuntien 

tulee valvoa. En tiedä, onko meillä vastaavaa lakia vielä, mutta tällä hetkellä se ei

ainakaan toteudu. Yksityinen ei voi poiketa yleisestä tasosta. Jos koti ei palkkaa

sairaanhoitajaa, tulee hän aluesairaanhoidon piiristä, aina tarvittavin ajoin. Tosin

yhtenäinen seuranta voi tässäkin tapauksessa vaarantaa asiakkaan tilannetta, mutta

ainakin on löydetty joustavia ratkaisuja.

 

En tiedä missään muualla kuin suomessa, missä hoitaja työskentelee yksin öisin, muualla

liikutaan aina pareittain. Tämä tilanne maksaa enemmän toisella tapaa, kuin

parityöskentely. Mutta siitä ei löydy oikein suomalaista tutkimustakaan.

 

Kaiken tämän lisäksi, asiakkaan terveystieto ei kulje joustavasti kaikkien hoitoon

osallistuvien kesken! Ja keskustelun ja raportoinnin puute on edelleen heikentänyt

asiakkaan asemaa. Ikäänkuin vain kehon pesu olisi vain se ainoa tärkeä asia; olen hiukan

leikillinen, oman kulttuurimme arvoista. Oletamme tietotekniikan poistavan raportoinnin

tarpeen. Ja pieleen meni. Siis edellä mainituista syistä, ja hoitoon kuuluvasta nopeasta

tilanteiden muuttumisista. Jos ei kentällä työskentele, ei tiedä käytännön ongelmia.

Ei siinä mitään uutta ole. Johtajat ovat jo liian etäisiä päätöksissään. Uuden johtajuuden

oppiminen ei sekään ole tuonut vielä autonomista ammattitoimintaa. No, kun viedään ne

ammattinimikkeetkin. Ei ole siis ihme. että kukaan ei halua ottaa vastuuta omasta työstään.

Eikä lisävastuita, täten ei työ kehity, eikä houkuttele monitaitoista osaajaa. Syntyy uusia

eriarvoisia koteja, sanottakoon, kun nyt eriarvoistumisesta yleisesti puhutaan.

 

Jos lähihoitajan koulutus ei riitä hoivan parantamiseen, niin meillä on jo systeemivirhe.

Systeemi ei myöskään paranna hoitajana toimivien työhyvinvointia, saatika sitten

asiakkaan omaa elämän laatua.

 

Kysymyshän ei ole elämisen pituudesta, vaan laadusta. Asioita ei tulisi sekoittaa. Mikä tulee

yhteiskunnan maksettavaksi, kun työtä tekevät ihmiset eivät enää jaksa näin huonoissa

systeemeissä. Yksityinen voi hyötyä väliaikaisesti, tosin itse epäilen sitäkin, johtuen kasvavista

sairauspoisoloista stressin vuoksi. Ja miten pidetään yllä koulutusta, tai kehitetään osaavaa

hoitajakuntaa. Stressaantunut ihminen ei sitten tahdo oppia eikä muistaa

mitään...ja voiton tavoittelu ei mahdollista aikaa turhaan pulinaan...

 

Jos asialle ei tehdä mitään, ehdotan, että sairaanhoitajia ei kannata enää kouluttaa.

Mitään terveydenhoidon edistämistäkään ei uuteen malli mahdu. Kotona asuvan tulee

pysyä kotona pidempään, ja huonommassa kunnossa kuin koskaan. Senhän jo sanelee

myös heikentynyt systeemi, jossa poistetaan vuodeosastojen paikat terveyskeskuksista.

 

Matkustaminen lisääntyy, tai sitten eristäytyminen. Kuka jaksaa matkustaa puolisoansa

katsomaan, toiseen kuntaan. Taas asiakas häviää, vaikka maksaisi koko eläkkeensä

saamastaan hoivasta. Tulevaisuus veronmaksajille on jo siis suunniteltu, vai lainataanko

ikuisesti euroopan keskuspankin pohjattomasta kaivosta.

 

Palvelutalon asukas on jo ns.  vuodeosastokuntoinen. Mutta hoivaa ja  arviointia kaikista 

tarpeista ei voida toteuttaa.

Nielemisvaikeudet, virtsaamisvaikeudet, ja monet jo vaikuttamattomat liian suuret

lääkemäärät tulevat jatkumaan hamaan tulevaisuuteen. Uudet markkinat jäävät vaille

sijoittajia. Kuten ravinnon, tutkimuksen ja uusien hyvien laitteiden käyttöön ottaminen.

Sellaisia ei tulla tarvitsemaan vähenevän lääkäri ja sairaanhoitaja kunnan pienetessä.

Jos et ole jo varautunut parempaan elämään ennen vanhentumistasi,  sitten se on liian

myöhäistä. Pitää ostaa ja kuluttaa enemmän terveyden ylläpitämiseen.

Valtion kassa ei kuitenkaan siihen riitä, kun työtön ei voi enää kuluttaa, kaikkien tulojen

ns. politiikan pienentämispyrkimyksissä, kuten ansiosidonnaisten yms.

 

Olemme siis vääränlaisessa kehässä. Tulot pienenevät, ja kulutus nousee väärissä asioissa.

Ja laadun tarkastelua ei tarvitse enää myöskään suorittaa. Turhia kulueriä voidaan poistaa

juuri ihmisen elämämlaadun suhteen!

 

Emme siis tarvitse mitään tarkastuskomiteaa myöskään, koska mitä se säästöjen

tahattomiin vaikutuksiin voi vaikuttaa, vaikka asiasta annettaiin kuinka monta lausuntoa

tahansa.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat