donnybird

Inhimillisyyden rajoilla

YLE:n Inhimillinen tekijä, ohjelma 19.9.2014, muistuttaa meitä kaikkia monesta

surullisesta asiasta, ja ennen kaikkea ihmisen perusolemuksesta, ja pelosta,

joka saa meidät käyttäytymään epäinhimillisesti.

 

Ensimmäisenä tulee keskustelijoiden tarinoista esiin raadollinen ahneus, jota

valtionvalta pankkien kautta harrasti. Valtion pankkien työläiset olivat usein ohjattuja

vain yhteen asiaan, eli siihen samaan kuin tänä päivänäkin. Eli voittojen maksimoisimiseen.

Niinpä johdannaismarkkinat elävät ihan omaa elämäänsä. Tullaan vaatimaan

viisautta ja taitoa, ja siirtymistä reaalitalouteen, jonka aika on jo nyt.

 

Nyt pankkien riskit ovat aivan samat kuin silloinkin. Pankit ovat kuitenkin varovaisia,

pienten yritysten riskit perustuvat rahan tuomaan ylivaltaan. Nykyinen raha perustuu velkaan.

Velka on vain numeroita, ei todellista omaisuutta. Pankit eivät rahoita riskiyrityksiä, koska

rahan arvo määriytyy muiden ehdoilla.

Rahan arvo ei perustu reaalimaailman matemaattiseen yhtälöön. Rahan arvoa pidetään

yllä poliittisin päätöksin, luomalla sitä uutta velkarahaa.

Luottoluokittajat antavat arvion tämän kuplan ylläpitämisestä, eivät suinkaan todellisesta riskistä

Todellinen talous ei ole arvioitavissa, on olemassa kaksi eri taloutta, tai mielikuvaa, jonka

mukaan toimimme.

 

Laman jalkoihin jääneet ihmiset eivät ole syyllisiä mihinkään. Koko talousjärjestelmä

on edelleen sama.

Koko maailman järjestelmä perustuu dollarin arvoon. Vaikka dollari on luotu velan kautta.

Öljyn arvoa yritetään samoin säädellä.

 

Suomalainen keskuspankki ennen EU:ta loi oman velan kansakunnan tarpeisin, toisin kuin nyt.

 

Nykyinen raha syntyy euroopan keskuspankin ehdoilla. Joten jokainen maa automaattisesti

velkaantuu. Raha tulee maahan yksityisten ja muiden liiketoimintojen lainana. Maaillman

pankki johtaa maailmaa. Kontrolli on kuitenkin menetetty säädösten hävitessä.

 

Kolmekymmentä vuotta järjestelmä on velkaannuttanut maatamme. Saman systeemin

avulla muidenkin velkamaiden velat ovat kasvaneet. Kollektiivinen miimi puree hyvin.

Kaikki toiminta on ohjattua, eli jokainen maa menee mukaan samoihin sääntöihin,

koska edistetään yhteisvastuuta.

Ulkopuolelle jääminen ei ole muodissa: halutaan samaistaa kaikki, asiat ja ihmiset

saadaan samaan laatikkoon. Vastuuntuntoa käytetään ruoskana.

Tottelematon on se, joka epäonnistuu huonon systeemin puitteissa, ja tottelematon on se,

joka ei suostu leikkiin mukaan. Kummankin tulisi siis hävetä.

 

Yhteisvastuu on mielikuva. Vastuuta ei ole kenellekään, koska vastuunkantajat eivät

todellisuudessa tiedä miten järjestelmä toimii. Tiedän, että tämä kuulostaa ylimieliseltä,

mutta pakon edessä ihminen toimii hyvässä uskossa järjestelmään. Olettamus on,

että järjestelmä on testattu, kuten uskomme kaiken olevan edeltä testattua.

Ainakin silloin, kun annamme elinehtomme jonkun asian varaan.

 

Ohjelmassa tulee esille häpeä, ja usein myötähäpeä. Ihmiset eivät tervehtineet

lamasuomen epäonnistuneita ihmisiä, koska ihminen ei ole toisestaan koskaan liian

kaukana. Toisen suru tuottaa jokaiselle ympärillä surun kokemuksen, ja häpeän kokemuksen.

Se on helpompi sivuuttaa, eli elää kuin sitä ei olisi olemassakaan. Näin tapahtuu,

koska jokainen pelkää, ja tietää, jossain sisimmässään, että noin voisi käydä meille kaikille.

Uhrin asema ei houkuttele, ja olemme voimattomia. Missä on ihmisen oma päätösvalta,

oma minuus, oman tahdon toteuttaminen. Koulutus karsii senkin.

 

Jokainen ihminen samaistuu toisen kärsimykseen, paitsi silloin kun haluaa pysyä

sen ulkopuolella, jotta omat voimavarat riittäisivät. Ihminen haluaa suojella itseään

liialta kärsimykseltä. Jotkut sulkevat TV:n uutiset samasta syystä. Liika negatiivisyys

ei nosta omaakaan tunnetta. Tunne on se asia, millä maailmaa johdetaan.

Sitä käytetään hyväksikin usein juuri siksi. Sen avulla manipuloidaan

kaikkea mahdollista.

 

Sisin tietoisuus siis tiedostaa, että epäonnistunut ihminen on uhri. Ja uhrautuminen

tapahtuu ainajonkin  hyväksi. Kristillinen maailma on myös ruokkinut ulottuvuuttaa

uhrautumisesta. Uhria tarvitaan, koska varmaan on tapahtunut jotain väärää. Ja se väärä

on aina uhrin omaa syytä. Niinhän kirkkokin opettaa. Ihminen ei ole osannut vain etsiä

oikeaa ratkaisua.

 

Moni ei varmaan tietoisesti ajattele kuinka uskonnollisuus, samoin kuin kaikki muukin

yheiskunnan yhteinen mielenmuokkaus, on juuri se tulos näistä vahvoista tunteista.

Ihminen kärsii, koska hyvä tarkoittaa onnistumista, ja epäonnistuminen tulee olla pahaa.

Niin pahaa, että muutkin kääntävät pois katseensa, pahasta.

 

Kollektiivinen maailma on tarkoituksen mukainen. Maailmaa halutaan hallita kollektiivisesti.

Parhain tapa hallita toista on tuottaa toisille ensin vaikeat oltavat. Sota tuo sellaisen

tilanteen, ja talous sota ei ole mikään poikkeus. Omasta näkökulmastani olen

huomaavani maailman laajuisen puritaanitalouden, jossa tarkoituksella tuotetaan

rahallista voittoa muutamaan laariin. Inhimillinen elämä, ja todellinen hyvinvointi syntyy

maailmaan kuitenkin ilman oman voiton tavoittelua.

Yrityshegemonia tulisikin olla kaikkien yhteistä yrittämistä.

 

Yhteinen maailma syntyy vasta sitten kun yhteinen hyvä asetetaan kaiken edelle.

Siihen ihmiskunta ei ole vielä edes pyrkimässä. Joten kamppailu ja potkiminen ja

kilpailu tulee jatkumaan, kunnes ihminen ehkä ahneudessaan tuhoaa koko ihmiskunnan.

Yhteinen hyvä on yleensä henkiläkohtainenkin hyvä. En tarkoita tässäkään mitään

kansakuntien uhrautumista, vaan todellisia yksilönvapauksia ja yksilöstä välittämistä.

Sekoitamme nämä käsitteet liiankin helposti.

 

Inhimillisyyden rajoja koetellaan nyt kaikilla aloilla. Eikä ainoastaan liikemaailmassa.

Hyväksymme paljon pelon takia. Pelokas ihminen ei koskaan uskalla puolustaa toista

ihmistä. Pelko on jokaisella, koska jokainen näkee, että median uutisointikin sitä edistää.

Halutaan luoda lisää pelontunnetta.

Pelon mielikuva on niin kaikkivoipa, että hyvät ihmiset saadaan tekemään pahaa.

 

Christopher Hitchensin lempikysymys olikin seuraava: jos on hyviä ihmisä, ja pahoja

ihmisä, jos on hyviä tekoja, ja pahoja tekoja, milloin saadaan hyvät ihmiset tekemään

pahaa. Ideologian kautta, kuten uskonnon. Hänen mielestään hyvät ihmiset saadaan

mukaan pahaan, vain, ja ainoastaan, uskonnolla. Uskomme paljon, tiedämme vähän.

 

Olemme laumasieluja, olemme helposti johdatettavissa, ja laitamme helposti omat

arvomme roskakoppaan. Kuninkuus tulee tästä ajatuksesta, että lauma ei tiedä mitä tekee,

se tarvitsee vahvaa johtajaa. Ja johtaja tietää parhaiten kaikkien tarpeet.

Maailman johtajat pitävät edelleenkin sitä kruunua päässään. Itseoikeutetusti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"..ja ennen kaikkea ihmisen perusolemuksesta, ja pelosta,
joka saa meidät käyttäytymään epäinhimillisesti."

Tai hyvinkin inhimillisesti johon sisältyy irrationaalisuus ja epäloogisuus.

"Velka on vain numeroita, ei todellista omaisuutta."

Velka on toisen saatava eli alistussuhte eli valtasuhde.The borrower is servant to the lender.

"Rahan arvoa pidetään yllä poliittisin päätöksin, luomalla sitä uutta velkarahaa."

Ei nyt aivan noinkaan,rahan arvoa pitää yllä kollektiivinen fiilis ns. animal spirit..ei suinkaan se,että sitä luodaan lisää.

Muuten olikin hyvä blogi ja hyvin ajankohtainen. Sinänsä itse näen nykyiset tapahtumat kumpuavan aivan toisesta suunnasta kuin johtajien suunnasta. Johtajat yleensä vain osaavat käyttää sitä ryhmäpainetta hyväkseen minkä kollektiivi on luonut sisälleen.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Kiitos kommentistasi.

Ajattelin juuri tuota TTIP sopimiksen kumoamista kansanäänestyksellä.
Ei EU sitä salli, koska EU ei ole demokratiaa, vaan hallitsijat omine
kruunuineen. Omine päätöksineen, kansanäänestys lukee siellä kirjoissa,
olisi mahdollisuus, mutta sitäpä ei sallitakaan. Ja kansat myöntyvät.

Käyttäjän Creap kuva
Vesa Nikkanen

Hyvä, pintaa syvemmälle menevä kirjoitus.

Käyttäjän leilamustanoja kuva
Leila Mustanoja-Syysmeri

Kiitos Tuula minunkin puolestani erittäin kiinnostavasta ja avarakatseisesta kirjoituksestasi.

Kommenttisi TTIP:stä olivat inhorealistisen oikeita - ei sopimuksesta koskaan sallita kansanäänestystä, koska silloin sen diktatoorinen ja puhtaasti globaalien suuryritysten etuja valvova sisältö paljastuisi.

TTIP -sopimushan on nimittäin uusi, härski yritys siirtää globaaalia tuomiovaltaa ylikansallisille suuryrityksille, kun se ei onnistunut MAI -sopimuksen kautta.

1990 -luvulla yritettiin saada voimaan MAI (Multilateral Agreement on Investments) -sopimus. Sen, kuten TTIP:kin tavoitteena oli uusi maailmanlaki, joka olisi antanut teollisuusmaiden suuryrityksille yksinvaltaisen oikeuden suojata oma toimintansa ja sijoituksensa, aluksi teollisuusmaissa ja sen jälkeen tietenkin kaikkialla muuallakin. Samoin se olisi suojannut sijoittajien oikeudet - kuluttajien ja kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella. Jo esim. amerikkalainen suuryritys olisi kokenut, että sitä syrjitään, koska suomalainen yritys saa etuoikeuksia vaikkapa suomen kielen vaatimuksen vuoksi, suuryritys olisi voinut vaatia suomalaisen yrittäjän viemistä kansainväliseen välimiesoikeuteen. Päätösvalta riidoissa olisi annettu ylikansallisten yritysten edustajien muodostamalle arbitraationeuvostolle, jonka päätöksestä ei olisi voinut valittaa.

MAI -sopimusta työstettiin, kuten TTIP:tä, salassa, koska sen sisällön tiedettiin olevan tulenarkaa tietoa. Onneksi tieto sopimuksesta vuoti vahingossa julkisuuteen ja sopimus romuttui. Nyt ylikansalliset yritykset yrittävät samaa kikkaa TTIP:n kautta. Poliitikkomme, Stubb etunenässä eivät näytä välittävän tippaakaan siitä, miten vakavasti TTIP iskisi tavallisiin suomalaisiin yrityksiin, jotka jo nyt joutuvat taistelemaan hengissä pysymisestään. Näyttää myös siltä, etteivät Suomen hallituksen jäsenet eivätkä kansanedustajat tajua, millaiseen kurimukseen sopimus Euroopan ja Suomen saattaisi. Koska Stubb on sopimuksen kannattaja, voi käydä niin, että hallitus seuraa lammasmaisesti johtajaansa ottamatta kunnolla selvää sopimukseen liittyvistä sudenkuopista. Toivottavasti olen väärässä ja eduskunta syventyy huolella sopimuksen siältöön ja vaikutuksiin ja ärhäköityisi riittävästi ja siten hautaisi sopimuksen, kuten kävi MAI -sopimukselle.

Toimituksen poiminnat