Maarajat ja kansalaisuus

Kaikissa keskusteluissa tartumme helposti pieniin seikkoihin, joista itsessään nousevat suurten keskustelujen aiheiksi.

 

Kaikesta pienestä tehdään suurta, jotta se suurempi kuvio jäisi näkemättä.

 

Nykyinen politiikka, ja mielenmuokkaus käyttää tätä psykologian keinoa hyväkseen. Kansaa johdetaan tunteilla.

 

 

Me puhumme maiden asemasta. Me puhumme vielä roduista. Me korostamme erilaisuutta ongelmana.

Jopa populistina!

 

Euroopan kansalaiset ovat yleensä samaa sukua monien eri maassa asuvien kanssa.

Esimerkiksi suomalaiset ovat paljon saksalaisia, ja venäläisiä, ja ties mitä.

 

Englannin kruunun perilliset ovat saksalaisia. Kaikki monargiat ovat toisilleen, aika läheisiä sukulaisia.

Ja sama pätee meilläkin. Me unohdamme tämän. Puhumme muista, kuin emme tietäisi, että ihminen on

suurelta osin sama ihminen. Jokainen ryhmä, tai maa, kasvaa oman läheisen piirin vaikutuksesta, kuten perheet.

Monet perheet jokaisessa maassa ovat hyvin erilaisia. Ja aivan samasta syystä. Käytös ja ajatusmalli opitaan.

 

Sukulaisuus ylittää monien maiden rajat. Onkin aika hassua, että tehdään rajoja. Rajat ovatkin alkujaan kaupparajoja.

 

Koko maailma perustuu siis kaupalliseen rajallisuuteen. Halutaan rajata joidenkin mahdollisuuksia, poliittisin keinoin. Kuten TTPI tekee, monen murheeksi.

 

Tästä samasta syystä koko maailman konfliktit perustuvat taloudellisiin asioihin. Kaikki muu on vain harhautusta.

On keksitty roturiidat, mielipideriidat, köyhien olemassaoloa pitää tukea juuri poliittisen pelin käyttöön.

 

Jos ei olisi köyhiä, mistä politiikan peliä voisi kiristää. Jos ei olisi ulkomaalaisia, mistä voitaisiin riidellä?

 

Uudet keinot politiikan peliin koostuvat siis ihmisistä, joiden rotua, asemaa, tai koulutusta, sen puutetta, voidaan käyttää hyväksi. Ja tähän lisätään vielä erilaiset ymmärrykset maailman synnystä, ja taivaan liikkeistä, saadaan mukaan virallisestikin myyttien ylläpitäminen, eli tuhannet lukuisat uskonnotkin.

Näin on luotu tarpeeksi materiaalia johtajien käyttöön, jotta lammaslaumaa voidaan ruoskia johonkin suuntaan.

 

 

Ja tämä kaikki löytyy suurina, ja pienininä ympyröinä ympäri maailmaa. Pyöreän pöydän kokoontumiset ovat läheisiä, sillä jo pyöreän pöydän muoto lähentää keskustelijoita. Onkin vanha karjalainen tapa, ja vanha afrikkalainen tapa kokoontua ympyrän ympärille. Pitkän pöydän ääressä ei sitä läheisyyttä synny.

Nuotiotanssia nyky määritelmin.

 

Eli koko maailma rakentuu levyistä, kuten shakkilauta, joiden palikoita siirtelevät ne, jotka ymmärtävät miten maailma rakentuu. Tai miten se voidaan hajoittaa, tarkoituksellisin keinoin. Johtajiksi nousee sotaherrat! Tai ainakin media yrittää kertoa näitä sotaisia lauselmia. Mutta ovatko ne totta, sitäkin tulisi tutkia.

 

Mielien ja mielipiteiden sotaa. Ideologian vangitsemista, jotta ihminen voi kahlia itse itsensä.

Helpoin tapa on aina, saada ihminen ajattelemaan, että hän päättää itse. Vaikka alitajunta on täynnä muiden

antamia johtolankoja. Motiivit eivät ole aina ihmiselle itselekään itsestään selviä. Meitä johdetaan halajamaan

mitä ihmeellisimpiä räsynukkeja!

 

Mielipiteet synnytetään. Tällä hetkellä tehdään näin mm. Bildebergin kokouksessa.

Kaikkien johtavien maiden liiketoimintaa puidaan. Puhutaan sosiaalisen johtamisen tarpeellisuudesta.

 

Tehdään suuria linjavalintoja. Eli ruokitaan ajatusta prioriteettien valinnoista. Etsitään ongelmien mahdollista ratkaisemista. Ongelmia tutkitaan kuitenkin johtoryhmien omien intressien, ja näkemysten mukaan.

Kun sanotaan, että tee toiselle se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän, voi sen merkitys olla toisinkin.

Mitä jos jokin asia ei olekaan toisen mieleen, vaan se on meidän omaksumamme hyvyys. Eikä hyvä kaikille.

Ei tietenkään vain yhden tulkinnan varassa eletä. Älä tee pahaa toiselle, jos et halua sitä tehtävän toiselle.

Näinhän se yleensä tulkitaan. Mikä on sitä hyvää, ja mikä pahaa. Siviilien tappaminen jaloin perustein?

Sodan antamalla talouden yliotteella, mielikuvien hallinnalla maan valtauksesta. Oman mantereenkin

ulkopuolella.

 

Ja tässä onkin se maailman suurin ongelma. Jokainen näkee ongelman vain omasta kulmastaan, koska koko maailma ei kokoonnu tarpeeksi paljon, ja tarpeeksi usein avoimiin keskusteluihin. Ei, vaikka internet sen nyt mahdollistaa. Levitetään tahallaan tietoa kuvitteellisin rajoin, ja ihmisten ja maiden agressiokuvin.

 

Kummallista tämä euroopankaan sotapropaganda ei tietenkään ole. Euroopan yhteisö on nyt syyllistynyt yhdessä rajojen kokeiluun. Eurooppalaiset ovat ottaneet osaa venäjänvastaiseen propagandaan. Vaikka vain mainitakseni, että saksalainen johtaja on venäläisen johtajan hyvä ystävä. Ja monet ovat heränneet entisen manipuloinnin unesta. Johtajia pakotetaan puhumaan toisiaan vastaan. Englantilaiset joutuvat nyt maksamaan vihapuheiden sakkoa, euroopan unionin sanelema. Hienoa. Maiden johtajien ei tule sekaantua toisten asuttaman alueen johtamiseen. Tarvitaan unionin tapaista yhteistä mielipidettä, mutta ei yhteistä palkattua sortajaa.

 

Maat ovat kuin perheitä. Uusilla perheillä uusien jäsenten saapuessa toisesta kulttuurista on sopeutumisongelmia.

Mutta se tekeekin maailmasta viisamman. Kaikkien rajojen, ja tarpeettomien sääntöjen kehitys, usein taloudellisin intressein, tekee koko maailmasta, pahimmassa tapauksessa, köyhemmän.

 

Meidän ei tule liittoutua mihinkään, eikä ketään vastaan. Sellainen ei ole maailman sivistyksen, tai hyvinvoinnin

rakentamista.

 

Monia muitakin kokouksia pidetään, pääpaino tietenkin tärkein nykyinen ongelma, koska siitä kaikki muut ongelmat syntyvät, ja kaikki voivat osallistua, johtaja ei johda, jos et seuraa….

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu