donnybird

Leipä on rahaa

Edellisessä puheenvuoron kirjoituksessani aloitin taas tätä maalaisjärjen talouden pohdintaa.

Ja sain vain yhden kommentin, jossa lukija ei ymmärrä, ehkä, oletan, että maailmassa on kaksi kerrosta taloutta.

Reaalitalous on jäämässä keinottelutalouden jalkoihin, Ja sen väliin jäävät työn tulokset osakkeina, ovat myös vaarassa. Ne osakkeet ns. edustavat kansakunnan yhteistä varallisuutta.

 

Olen esittänyt yksinkertaisen kysymyksen, mitä raha on. Kukaan ei vastaa.

 

Haluan aloitta keskustelun siitä, mitä se oikeasti edustaa.

 

Se on leipää. Se on veden ja sateen pitävää kattoa, lämpimiä seiniä, ennen vuorivillaa tai puruseiniä.

 

Ja toisille se on vain bittejä avaruudessa.

 

Elämme maailmassa, jossa on kahden kerroksen väkeä, ja kahden kerroksen talous.

 

 

Mene mihin vaan maanosaan, ja katso sen hienon hotellikompleksin ympäröivää aluetta.

Sieltä aina löytyy kadulla asuja, ja tunnelissa asuja, ja teltassa asuja, ja se ihminen, jolla ei ole sitä

leipää omasta takaa. Eikä mahdollisuutta sen tekemiseen. Usein on vielä suuret valliaidat, joiden ohi

ei näekään. Muurit ovat yhä korkeampia, ja köyhillä ei ole mitään pääsyä alueille.

 

 

Mitä enemmän yhdellä ihmisellä on sitä leipää, sen vähemmän sitä jää muille.

 

Tämä on vielä laki, joka ei ole muuttunut. Jo ennen ajanlaskun alkua, tämä asia ymmärrettiin.

Velka tuli antaa aina anteeksi. Joka kymmenes vuosi se kaksinkertaistui!

 

Nyt kuitenkaan, kukaan ei enää osaa vastata tähän kysymykseen. Ihmiskunta elää todellisessa taantumuksessa. Ihminen ei ymmärrä, että maailmassa toimii tasapainoon pyrkivä järjestelmä.

Meidän ei tarvitse sitä uudestaan keksiä. Ihmiskunnan tarvitsee vain herätä unesta.

 

Koska elämme epäreaaliteetin tuottamassa mielikuvassa, on todellisuuden tajuntamme hävinnyt.

Se on hukkunut samaa tahtia, kuin kaikki muukin, mikä määrittelee ihmisyyden. Ihmiskunta on unohtanut

kaikki luonnollisen lainalaisuuden säännöt.

 

Olemme keskittyneet muihin asioihin, joilla on vähemmän merkitystä.

 

Niinpä ei ole ihmekään, että Katainen ei jakaisi sitä virtuaalitalouden rahaa tavalliseen reaalitalouden

elämään. Hän ei tiedä, mitä varallisuus on. Hän ei pysty vastaamaan siihen, mitä raha on.

 

Kun elimme entisajan yhteisöissä, vaihdomme tavaraa, viljaa, turkista, avunantamista, eli työtä.

 

Se paljon arvostettu työ toi sen vaihdon arvon. Rakensimme asunnot yhteen tuoduilla tavaroilla, emme

varmaankaan heittänyt sairaita, tai työn uupuneita järveen. En usko, että olisimme tässä, jos niin

olisi ollut. Jo kosto huonosta kohtelusta oman perheen, tai suvun kohdalla, olisi tuonut kiistan,

jonka seurauksena olisimme kaikki kuolleet nälkään ja kylmään, tuuleen, tai tuiskuun.

Osasimme yhteistyön varmaan paljon paremmin. Ja meillä ei ollut varaa olla niin täysin itsekkäitä.

Ja vain ja ainoastaan ne köyhät on aina palkattu sotaan. Sekin tulee muistaa. Nykyinen nuorisotyöttömyys onkin ollut lahja amerikkalaisessa, ja englantilaisessa yhteiskunnassa. Armeija on ollut ainoa tapa hankkia leipää. Eikä raukat uskoneet, ettö joutuvat sotimaan, vaikka lontoon kadduilla oli miljoonia sodan vastaisessa marssissa, vuosi oli 2003.

 

Ihmiskuntaa ei olisi olemassa, jos ihminen olisi joutunut elämään sen yksin. Tai meitä olisi vain muutama

harva enää jäljellä.

 

Vaikka ymmärrämme, että raha on yhtä kuin leipä, emme halua antaa sitä kenellekään ilman, että ovat sen ensin ansainneet työllä. Mutta valitettavasti olemme siirtäneet ihmiset pois oman leivän ansiosta, joten miten on mahdollista, että he voisivat sen ansaita. Betonikaupungit eivät salli omaan elinehtoon.

Tehtaat rakennettiin kaupunkeihin, jotta sitä leipää riittäisi. Nyt ei ole enää mitään sellaista, mistä sitä leipää voisi muodostaa. Ja kuitenkaan toinen ihminen, etenkin se köyhä, joka joutui kovaan työhön, ei halua antaa sitä leipää kaikille. Hän mieluimmin antaa toisen sairastua, ja kuolla pois. Nykyajan työläinen on se riistäjä. Hän on yhtä haluton jakamaan sitä leipää toistensa kanssa, kuin se, jolla on sitä runsaasti vaikka sadaksi vuodeksi.

 

Oikein rikas ei edes tiedä, että köyhä syntyy tänne rikkaan rakentamaan maailmaan, jossa asiat on jo niin järjestetty, että hän ei löydä mitään paikkaa, missä sitä leipää voisi leipoa. Ne kaikki paikat on otettu haltuun vieraiden, ja ahneiden toimesta.  Valitettavasti tämä köyhien joukko yllättäen laajenee, koska se leipä on joutunut kovaan puristukseen, siitä on viety kaikki mehut. Alueet on hakattu, joet heitetty täyteen liian leivän sivutuotteita, kuten sianlantaa, aina siihen asti, että lanta tulvii. Ja kansa hukkuu oman kansansa ahneuteen. Monet luonnonkatastrofit voivat olla siis ihmisenkin tekemiä. En väitä mitään viimeisistä tulvista, mutta jos keskitämme sen leivän yhteen paikkaan, ei siitä riitä kaikille, ja toiset voivat heittä sen mereen. Kuten Öljy valui mereen viikkoja, ja osaamattomuus tulee huolimattomuudesta, tai liiasta leivästä. Ei tarvitse välittää, tekeekä toimillaan haittaa, koska on sitä leipää, mitä voi muuttaa kasvattamaan toiselle puolelle maapalloa. Kiertoliike onkin huimaa katseltavaa.

 

Ihminen kaivaa maata ylösalaisin, tekee tekolannoitetta, vaikka sitä löytyisi jo ihan tarpeeksi maan kamaralla. Olemme järjestäneet lukuisia hassuja, uusia leiväntekokoneita. Monet niistä tuottavat leipää vain sen rajallisen määrän. Luonto kuitenkin sääntelee asioita paremmin, mutta me olemme kaapanneet senkin.

 

Meistä on tullut jumalia. Meillä on uusia lukuisia temppeleitä. Ja niihin ei päästetä lapsia, naisia, eikä sairaita. Näinhän tässä on taas käynyt. Kuninkaat omistavat kaiken. Ja niillä omistajillahan ei koskaan ole sydäntä. Heidän leipänsä valmistuu automaattisesti kaikkien köyhien toimesta, ja toimista.

Heistä itsestään on tullut automatiaa, robotteja, joiden ajatus on kaapattu, ja etulohko ei toimi.

Sekin on suunnitelmatalouden tuho, ihmisen pelko estää järkevän toiminnan, ja toisesta välittämisen.

 

Yhteiskunta kiertää tätä kehää. Keskuspankki on se vanhempi, se isä, joka voisi nyt antaa ainakin luottoa, jotta lapset pääsevät tuottamaan leipää. Mutta kun ei. Viisaat tietäjät kertovat kuninkaille, että kaikki eivät sitä tarvitse. Leipä ei kuulu kaikille. Minkäs teet, kun kaikki eivät tänne syntyneetkään kultasaappaat jalassa. Ja kaikkia ei voi edes opettaa niitä käyttämään. Mutta muutamilla on notkuvat pöydät niin täynnä leipää, että eivät tiedä missä sitä säilyttää.

Leivällä vaan on se ominaisuus, että se yleensä häviää kuin itsestään. Muuttuu takaisin mullaksi, kuten sen leivän omistajakin. Mutta kaiken leivän syömiseen ei ole aikaa, mutta ei sitä voi antaa poiskaan. Ihminen syntyy kaiketi uudestaan, ja jatkaa sitä oman, homehtuneen leipänsä syömistä, sitten siinä seuraavassa elämässä. Näinhän miljoonat budhalaiset uskovat. He kyllä mieluimmin jakavat sitä tässä elämässä, koska haluavat iloita eläessään, eivätkä vain odota niitä ilojuhlia taivaassa, Meidän kristittyjen ongelma on se, että me emme usko tulevamme tänne takaisin. Meidän ei siis tarvitse välittää, mistään itkusta tai hammastenkiristelystä, voimme muuttaa paratiisiin jo nyt. Vaikkapa sinne veroparatiisisaarelle.

Vastuu ei kuulukaan meille, vaan tämä kärsimys on toivottua rangaistusta. Joku jossain on ollut niin paha, että hänen leipänsä voidaan laittaa hyllylle. Hän voi sitä ihailla kaukaa, ja siitä unelmoida, kunnes ei enää sitäkään jaksa. Onhan monenlaista piiritystä nälkäkuolemaan.

Ummistamme silmämme, leivästä ei saa tolkkua. Köyhyydestä ei saa puhua, ja joka niin väittää, että se koskee meitä kaikkia, on vain köyhäpopulisti.

 

Viisaat tietäjät ehdottavat, että tuomme tänne uusia lapsia, ja annamme niiden laiskojen vain olla.

Pakko ei ole edes aina saattaa heitä hoitoon, siinä se leipä ehtii jo matkalla kuivahtaa, jopa homehtuakin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Valitettavasti kukaan ei halua nähdä tai uskoa asioita siten kuin kirjoitat. Herääminen todellisuuteen on liian raskasta ja on helpompi turruttaa mielensä kaikkeen hömpään jota meille tarjoillaan naamioituna vakavien keskustelujen välttämiseksi. Rahan valtaa ei tunnu pysäyttävän mikään.

Toimituksen poiminnat